Menu

Huussikirja

Se yksi suomalainen kaveri, joka ei koskaan vastaa

Miksi jokaisella suomalaisella on yksi kaveri, joka ei koskaan vastaa? Hän on se tyyppi, jonka viestiin kuuluu vastaus “joo, sopii” viimeistään vartin kuluttua, mutta joka ilmestyy keskusteluun kolmen viikon päästä ilmoittamalla, että “ai niin, tämä”. Sillä välin lähettäjä on ehtinyt järjestää tapahtuman, perua sen, muuttaa paikkakuntaa ja aloittaa uuden harrastuksen. Naurua Herättävä Lista Asiat Jotka Kaikki Tekevät Yksin Kotona.

Vastaamattomuus ei yleensä johdu pahantahtoisuudesta. Se on suomalainen elämäntapa, jossa viesti luetaan bussipysäkillä, siihen päätetään vastata paremmalla hetkellä ja sitten parempi hetki katoaa jonnekin pyykkipäivän, työpalaverin ja jääkaapin tuijottamisen väliin. Lopputuloksena syntyy ystävyyssuhde, jota ylläpidetään lähinnä ilmoitusten, oletusten ja kuivahkojen meemien avulla.

Vastaamattoman kaverin kansalliset erityispiirteet

Tällä kaverilla on aina puhelin kädessään, mutta hänen mukaansa hän ei juuri koskaan huomaa viestejä. Hän saattaa julkaista kuvan kahvista, kommentoida serkkunsa koiran päivitystä ja lähettää ryhmään videon, jossa lokki varastaa ranskalaisen. Oma kysymys “tuletko lauantaina?” jää kuitenkin digitaaliseen erämaahan ilman ruokaa, vettä tai edes sinistä kuittausta.

Hän ei varsinaisesti jätä viestiä huomiotta. Hän vain siirtää vastaamisen henkiseen kansioon nimeltä “hoidan tämän kohta”. Kansio on hyvin järjestetty, mutta sen sisältöä ei ole avattu sitten vuoden 2017. Kun asiasta kysyy kasvotusten, kaveri näyttää aidosti yllättyneeltä ja sanoo: “Ai vastasinko minä jo mielessäni?”

Suomalaisessa ystävyydessä tämä voidaan tulkita jopa luottamuksen merkiksi. Jos kaveri tietää, ettet katoa lopullisesti kuuden vastaamattoman viestin jälkeen, hän voi suhtautua yhteydenpitoon rennommin. Vähän liiankin rennosti. Lopulta toinen osapuoli alkaa lähettää viestejä, joissa ei enää kysytä mitään, vaan todetaan: “Olet varmaan hengissä.”

Viestin matka luetuksi ja unohdetuksi

Vastaamattoman kaverin viesti käy läpi useita vaiheita. Ensin se huomataan lukitusnäytöllä. Sitten sitä vilkaistaan nopeasti, koska ollaan kaupassa, suihkussa, kokouksessa tai tilanteessa, jossa puhelimen esiin ottaminen olisi muutenkin epäilyttävää. Kaveri ajattelee vastaavansa heti, kun kädet vapautuvat.

Kun kädet vapautuvat, mieli on jo siirtynyt seuraavaan asiaan. Viesti painuu ajatusten alle kuin kaukosäädin sohvatyynyjen väliin. Seuraavana päivänä ilmoitus muistuttaa olemassaolostaan, mutta nyt vastaaminen tuntuu vaativan taustoitusta. “Anteeksi, kun kesti” on liian lyhyt, ja pitkä selitys taas vaatisi enemmän energiaa kuin itse vastaus.

Samaan aikaan lähettäjä ehtii rakentaa tapahtumasta oman rikostutkintansa. Oliko viesti liian pitkä? Käytinkö väärää välimerkkiä? Kuulostinko liian innokkaalta? Pitäisikö lähettää vielä yksi viesti vai näyttääkö se epätoivoiselta? Lopulta lähetetään pelkkä peukku, joka on suomalaisessa viestinnässä sekä hyväksyntä, loukkaus että mahdollinen avunpyyntö.

Jos kaipaa vertailukohtaa ihmisten omiin erikoisiin tapoihin, yksin kotona tehtävät asiat tarjoavat hyvän muistutuksen siitä, että jokaisella on omat omituiset rutiininsa. Viesteihin vastaaminen kuuluu selvästi tämän saman ilmiön piiriin: yksin ollessa suunnitelmat ovat selkeitä, mutta muiden ihmisten ilmoitukset muuttuvat yllättäen haastaviksi.

Selitysten suuri arkisto

Vastaamattomalla kaverilla on loputon valikoima uskottavia syitä. Puhelin oli äänettömällä. Akku loppui. Ilmoitus katosi. Hän oli juuri avaamassa viestiä, kun joku tuli kysymään jotain. Hän kirjoitti vastauksen, mutta ei lähettänyt sitä. Hän lähetti vastauksen, mutta väärään keskusteluun. Kaikki ovat mahdollisia, eikä yksikään sulje pois toista.

Viestin tilanne Todennäköinen selitys Myöhästynyt vastaus
Viesti luettiin heti Kaveri aikoi vastata myöhemmin “Hups, jäi tämä”
Viestiin tuli peukku Hän ei tiennyt, mitä sanoa “Jep”
Viesti oli pitkä Hän halusi perehtyä asiaan “Palaan tähän”
Viesti koski suunnitelmia Hän tarkisti kalenterin henkisesti “Sopii kai”
Viesti oli tärkeä Hän tarvitsi rauhallisen hetken “Anteeksi, nyt vasta näin”

Selitysten ongelma on, että ne ovat usein kaikki yhtä aikaa totta. Puhelin saattoi olla äänettömällä, ilmoitus saattoi kadota ja vastaus saattoi jäädä luonnokseksi. Tällaisessa tilanteessa syyllistäminen tuntuu kohtuuttomalta, koska vastapuolella on käytössään kokonainen tekninen ja psykologinen puolustuslinja.

Ystävä taas oppii vähitellen taktikoimaan. Tärkeä asia lähetetään tekstiviestinä, WhatsAppissa, sähköpostilla ja tarvittaessa savumerkillä. Jos asia on todella kiireellinen, soitetaan. Jos kaveri ei vastaa puheluun, tiedetään, että hän huomaa soiton kahden päivän päästä ja lähettää viestin: “Mitä tapahtui?”

Kaverisuhteen hiljainen käyttöjärjestelmä

Tällainen ystävyyssuhde toimii omilla säännöillään. Viestin lähettäjä ei odota välitöntä vastausta, mutta odottaa silti vastausta. Vastaamaton kaveri taas tietää, että hänelle voidaan lähettää toinen viesti ilman, että ensimmäinen muuttuu viralliseksi riita-asiaksi. Molemmat osapuolet ovat oppineet elämään epätietoisuuden kanssa.

Yhteydenpito voi olla pitkään täysin hiljaista ja jatkua sitten yhtä luontevasti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Perjantaina kysyttyyn lounaskutsuun vastataan keskiviikkona: “Käydäänkö huomenna?” Lähettäjä huomaa päivämäärän, huokaisee syvään ja vastaa: “Joo.” Suomalainen sovinto on usein aikataulullinen, ei tunteellinen.

Ryhmäkeskusteluissa tämä kaveri muuttuu lähes näkymättömäksi. Hän ei osallistu suunnitteluun, mutta ilmestyy paikalle juuri kun kaikki muut ovat jo päättäneet ajan, paikan ja tarjoilut. Silloin hän kysyy, tuodaanko jotain. Jos hänelle vastataan “ei tarvitse”, hän saapuu tyhjin käsin. Jos pyydetään tuomaan limua, hän unohtaa sen kotiin.

Vastaamattomuuden huippu saavutetaan, kun kaveri lähettää itse viestin ja katoaa sen jälkeen. Hän kysyy, miten menee, saa pitkän vastauksen ja jättää sen rauhaan. Tässä tilanteessa vastaanottaja ymmärtää, että kysymys oli todennäköisesti retorinen ja tarkoitettu vain ylläpitämään ystävyyden teknistä yhteyttä.

Kun vastaus saapuu väärään aikaan

Kaikkein ärsyttävintä ei ole se, ettei vastausta tule. Ärsyttävintä on, että vastaus saapuu täsmälleen silloin, kun asia on jo ratkaistu ilman häntä. “Pääsetkö mukaan mökille?” saa vastauksen seuraavana maanantaina, vaikka mökkireissu päättyi sunnuntaina. Kaveri ilmoittaa olevansa kiinnostunut, mutta tapahtuma on ehtinyt siirtyä muistoihin.

Joskus myöhästynyt vastaus osuu kuitenkin täydelliseen hetkeen. Lähettäjä on juuri muistellut kaveria, kun puhelin värähtää. Viesti kuuluu: “Mitä kuuluu?” Tämä ei ole enää tavallinen kuulumisten kysely, vaan eräänlainen aikamatkustuksen todiste. Kaveri on saapunut keskusteluun menneisyydestä, ilman selityksiä ja hieman väärällä aikavyöhykkeellä.

Teknologia on tehnyt odottamisesta erityisen näkyvää. Lukukuittaus paljastaa, että viesti on nähty, aktiivisuustila kertoo kaverin olleen paikalla ja sosiaalinen media näyttää hänen kommentoineen viittä muuta julkaisua. Silti vastausta ei kuulu. Tämä on nykyaikainen versio siitä, että joku katsoo silmiin, nyökkää ja kävelee sitten metsään.

Huussikirjan hauskat videot sopivat hyvin tähän tunnelmaan, sillä joskus lyhyt video kertoo vastaamattomasta kaverista enemmän kuin pitkä analyysi. Erityisesti sellainen, jossa joku odottaa kärsivällisesti, vaihtaa asentoa, tarkistaa puhelimen ja huomaa lopulta lähettäneensä viestin väärälle ihmiselle.

Vitsit jotka syntyvät odottamisesta

Vastaamattomasta kaverista tulee helposti koko porukan epävirallinen viihdeohjelma. Hänen viestinsä tallennetaan kuvakaappauksena, erityisesti silloin kun hän vastaa poikkeuksellisen nopeasti. “Vastaan huomenna” voidaan julkaista juhlapäivänä, ja “olen kohta siellä” saa oman kalenterimerkintänsä.

Kaveriporukassa kehitetään myös uusia aikayksiköitä. Yksi “vastaus” tarkoittaa noin neljää päivää, “palaan asiaan” on määrittelemätön ajanjakso ja “nyt on ollut kiire” voi tarkoittaa kaikkea viime viikosta viime vuosikymmeneen. “Laitan kohta viestiä” puolestaan kuuluu samaan mittajärjestelmään kuin “käyn nopeasti kaupassa”.

Keskustelu voi mennä näin:

– Tuletko tänään?
– Ei vastausta.
– Hei?
– Ei vastausta.
– Onko kaikki hyvin?
– Joo, sori, näin vasta nyt.
– Milloin?
– Viime kuussa.

Toisessa klassikossa kaveri kirjoittaa: “Anteeksi, etten ole vastannut.” Kun häneltä kysytään, mihin viestiin hän viittaa, selviää, ettei kukaan enää muista alkuperäistä kysymystä. Lopulta kaikille sopii, että asia oli ilmeisesti tärkeä, mutta ei niin tärkeä, että sitä kannattaisi enää selvittää.

Vastaamattoman ystävän kanssa oppii lopulta uuden viestintätaidon: kaiken voi sanoa lyhyesti, uudelleen ja ilman loukkaantumista. Viestiin voi liittää päivämäärän, kellonajan ja varasuunnitelman. Jos vastausta ei kuulu, elämä jatkuu. Ja jos vastaus tulee joskus, sitä voi juhlia pienenä kansallisena merkkipäivänä.

Käytännöllisin ratkaisu on lähettää tärkeä asia selkeänä viestinä, antaa vastaamiselle kohtuullinen aika ja varautua siihen, että tämä yksi kaveri saapuu keskusteluun vasta silloin, kun kaikki muut ovat jo ehtineet unohtaa koko asian.