Menu

Huussikirja

Videolla: kissa ja heijastus – kuka on tuo outo otus?

Kissa kohtaa peilin yleensä arvokkaasti, uteliaasti tai täysin välinpitämättömästi. Tällä kertaa reaktio on kuitenkin jotakin aivan muuta: tuijotus muuttuu epäluuloksi, epäluulo valmistautumiseksi ja valmistautuminen pieneksi karvaiseksi tutkintakomiteaksi. Videolla tavallinen heijastus näyttää kissan silmissä vieraalta olennolta, joka sattuu matkimaan jokaista liikettä. Työpaikan Pahin Some Moka Kun Pomo Julkaisi Vahingossa Oman Kuvansa.

Tilanne on internet-huumorin täydellinen raaka-aine. Peilin edessä seisoo eläin, jolla on viikset, suuret silmät ja vahva käsitys siitä, että koti kuuluu sille. Vastapäätä ilmestyy toinen samanlainen otus, eikä kumpikaan suostu esittelemään itseään ensin. Kissan näkökulmasta kyseessä saattaa olla epäilyttävä tunkeutuja, joka on opetellut liikkeet pelottavan hyvin.

Katsojan huvittavin tehtävä on yrittää tulkita, missä vaiheessa kissa ymmärtää näkevänsä oman peilikuvansa – vai ymmärtääkö lainkaan. Häntä heiluu, pää kallistuu ja tassu nousee varovasti kuin tutkija, joka ei halua painaa väärää nappia. Pienestä peilikohtaamisesta syntyy suuri draama, jossa jokainen sekunti lupaa joko sankarillisen hyökkäyksen tai arvokkaan perääntymisen.

Peilikuva aloittaa oudon tuttavuuden

Videon jännite syntyy siitä, että heijastus käyttäytyy liian tutulla tavalla. Kun kissa kääntää päätään, vastapuoli tekee saman. Kun tassu nousee, myös peilin toisella puolella tassu kohoaa. Tavallinen eläin olisi ehkä nopeasti todennut tilanteen selväksi, mutta kissa ei ole tavallinen eläin. Se tarvitsee ensin havaintoja, lisähavaintoja ja lopuksi oman tutkimuslautakunnan.

Ensimmäinen katse on usein varovainen. Kissa pysähtyy, venyttää kaulaansa ja yrittää nähdä, onko outo otus todella lasin takana vai piiloutuuko siellä jokin nerokas huijaus. Viikset toimivat tässä tilanteessa kuin pienet tutkat. Korvat seuraavat ympäristöä, silmät lukevat liikettä ja koko olemus kertoo, että asiaan suhtaudutaan epäilyttävän vakavasti.

Sitten tapahtuu väistämätön: kissa lähestyy. Se ei ryntää suoraan, sillä arvokkuus vaatii harkittua etenemistä. Yksi askel, pysähdys, sivuttaiskatsaus ja uusi askel. Jos heijastus olisi tässä vaiheessa ihminen, se olisi luultavasti jo kirjoittamassa selitystä siitä, miksi seisoo eteisessä ja kopioi toisen ruumiinkieltä.

Kissan logiikka ei tunne helppoja ratkaisuja

Kissan ajattelussa peili ei välttämättä ole väline oman ulkonäön tarkistamiseen. Se voi olla ikkuna, portaali, epäluotettava koriste tai ovi, joka ei suostu avautumaan. Ihminen näkee sileän pinnan ja oman kuvansa. Kissa näkee mahdollisen rajavyöhykkeen, jossa toinen eläin asuu ilman, että sieltä kuuluu hajua.

Juuri hajuttomuus tekee tilanteesta epäilyttävän. Kissa luottaa maailmassa voimakkaasti tuoksuihin, mutta heijastus antaa vain näköhavaintoja. Vastapuoli näyttää oikealta, liikkuu oikeaan aikaan ja on silti täysin tavoittamaton. Se on kuin naapuri, joka ilmestyy jokaiseen kokoukseen, vastaa kaikkiin kysymyksiin samalla hetkellä eikä koskaan jätä eteiseen kenkiä.

Tässä kohtaa katsoja alkaa helposti rakentaa kissalle sisäistä monologia. “Kuka olet?” “Miksi sinulla on sama turkki?” “Miksi teet kaiken juuri kun minä teen?” “Miksi palvelusväki pitää tätä seinällä?” Kissan ilme ei anna vastauksia, mutta juuri se tekee videosta hauskan. Hiljainen tuijotus näyttää siltä kuin eläin olisi juuri huomannut kodin sisustuksessa vakavan tietoturva-aukon.

Pieni tassu, suuri tutkinta

Kun kissa koskettaa peiliä, kohtaus saa rikospaikkatutkinnan piirteitä. Tassu osuu pintaan, mutta vastapuoli ei reagoi omasta tahdostaan. Se vain toistaa liikkeen. Tämä ei todista peilin viattomuutta, vaan saattaa kissan mielestä vahvistaa epäilyksiä: liian täydellinen vastaus on usein merkki huijauksesta.

Kissan asenne muistuttaa toimistolla sitä työntekijää, joka tarkistaa saman sähköpostin kuusi kertaa ennen lähettämistä. Mikään ei tunnu aivan oikealta, vaikka kaikki näyttää normaalilta. Jos haluat verrata tätä epäuskoa työelämän digitaalisiin katastrofeihin, pomon some-moka tarjoaa samanlaista tunnelmaa: ensin tapahtuu jotakin mahdotonta, sitten kaikki yrittävät näyttää siltä kuin asia olisi hallinnassa.

Videon komiikka voimistuu, jos kissa kiertää peiliä tarkistaakseen, onko toinen eläin piilossa sen takana. Tutkimusmatka on täysin järkevä kissan omilla ehdoilla. Se vain unohtaa, että heijastus kulkee mukana. Jokainen uusi tarkistuskierros tuottaa saman tuloksen, mutta samalla myös uuden syyn epäillä, että peili pelaa likaista peliä.

Internet tekee kohtaamisesta pienen spektaakkelin

Lyhyt eläinvideo toimii verkossa, koska siinä on selkeä alkuasetelma ja helposti seurattava juoni. Katsoja näkee epäilyttävän pinnan, uteliaan kissan ja kasvavan väärinkäsityksen. Repliikkejä ei tarvita, sillä korvien asento ja hännän liike hoitavat dialogin. Erityisen huvittavaa on, että kissa näyttää yhtä aikaa rohkealta ja siltä kuin se haluaisi tilata taksin.

Kommenttikentässä eläimelle annettaisiin nopeasti työtehtäviä. Yksi näkisi siinä turvallisuuspäällikön, toinen taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan ja kolmas uuden työntekijän, joka ei ole vielä ymmärtänyt, että peili kuuluu työpaikan vaarallisimpiin laitteisiin. Kissa voisi sopia myös pörssimeemiksi: oma kuva näkyy ruudulla, mutta sijoittaja ei silti tunnista, kuka tekee päätökset. Tässä hengessä pörssipelurin saunakuva kuuluu samaan outojen kuvallisten oivallusten perheeseen.

Videon vahvuus on sen viattomuudessa. Kukaan ei tarvitse suurta juonenkäännettä, kun eläin onnistuu tekemään arkisesta esineestä vastustajan. Ihmiselle peili on tuttu, mutta kissan reaktio muistuttaa, että oma varmuutemme ympäristöstä perustuu usein opittuihin oletuksiin. Kun ne hetkeksi poistetaan, eteisen seinälle ilmestyy kokonainen mysteeri.

Kuka lopulta voittaa peilikohtaamisen

Peilin edessä ei varsinaisesti ole voittajaa. Kissa saa uusia kysymyksiä, peilikuva jatkaa virheetöntä jäljittelyä ja katsoja saa muutaman sekunnin puhdasta viihdettä. Jos kissa lopulta poistuu paikalta, se ei välttämättä tarkoita tappiota. Se voi olla taktinen vetäytyminen, jonka tarkoituksena on palata myöhemmin paremmilla tiedusteluvälineillä.

Tilannetta voi tarkastella myös kissojen persoonallisuuksien kautta. Joku lähestyy peiliä kuin tutkija, toinen sähisee välittömästi ja kolmas vilkaisee kerran ennen kuin jatkaa päiväuniaan. Reaktioon vaikuttavat ikä, aiemmat kokemukset ja se, kuinka kiinnostavana eläin pitää omaa peilikuvaansa. Kaikki kissat eivät siis aloita samaa sisäistä rikosjuttua, mutta utelias yksilö tekee siitä nopeasti näyttävän.

Peilin äärellä nähty reaktio Kissan mahdollinen tulkinta Katsojan huvittava selitys
Pitkä tuijotus Vieras tarkkailee takaisin Naapuri on muuttanut seinän sisään
Pään kallistaminen Tilannetta analysoidaan Järjestelmästä etsitään virhettä
Tassun kosketus Yhteydenotto tai testi Toinen osapuoli haastetaan kaksintaisteluun
Peilin kiertäminen Epäilty piilopaikka tutkitaan Tunkeilija yritetään saada kiinni takaapäin
Äkillinen poistuminen Strateginen vetäytyminen Kokous päätetään ilman lisäkysymyksiä

Kissan ja heijastuksen kohtaaminen muistuttaa myös siitä, miksi eläinvideot kestävät katselua kerta toisensa jälkeen. Niissä on pieni tarina, tunnistettava tunne ja ripaus täydellistä järjettömyyttä. Katsoja voi kuvitella tilanteeseen oman selostuksensa samalla, kun kissa hoitaa tutkinnan täysin omalla menetelmällään. Jos arjen yhtä sitkeisiin mysteereihin haluaa toisen näkökulman, nettiostosten palautusbingo kuvaa hyvin sitä, miten yksinkertaisesta tilanteesta voi kasvaa kokonainen selviytymispeli.

Lopulta outo otus on vain kissa itse, hieman eri kulmasta ja erittäin epäilyttävässä muodossa. Peili ei paljasta salaperäistä kilpailijaa, vaan antaa päähenkilölle mahdollisuuden haastaa oma kuvansa. Käytännön opetus on selvä: kun kissa jää tuijottamaan heijastusta, sille kannattaa antaa aikaa, tilaa ja mahdollisuus ratkaista tapaus omilla viiksillään.